Kinesteettinen oppiminen

Kinesteettisellä oppimisella tarkoitetaan tuntohavaintoon perustuvaa oppimista. Kinesteettinen oppija oppii tunnustellen ja kokemuksen kautta parhaiten. Hänelle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai liike tuntuu. Esimerkiksi miltä vaatteet tuntuvat hänen päällään tai millaiselta tuoli tuntuu istua. Opiskelutilanteessa – esimerkiksi tenttiin lukiessa – tämä tarkoittaa, että ympäristön pitäisi tuntua mukavalta.

Kinesteettinen oppija hahmottaa ihmisten tarkoitukset ilmeiden, eleiden ja liikkeiden kautta. Hänen käyttämänsä kieli on myös hyvin konkreettista: ”Minusta tuntuu…” ja ”Tämä vaikuttaa…”. Kinesteettinen ihminen kiinnittää huomion luennolla esimerkiksi siihen, miten luennoitsija kertoo asioista; kokeeko hän oppimisen aikana hyviä ”fiilinkejä”. Opitun palauttamisessa kinesteettinen oppija tukeutuu juuri oppimistilanteessa tulleisiin kokemuksiin: hän muistaa, miltä jokin asia tuntui, millainen tunnelma siihen liittyi. Kinesteettiset ihmiset ovat fyysisesti suuntautuneita. Lukiessaan he saattavat käyttää esimerkiksi sormea tai kirjainmerkkiä apunaan. (Oppimisklinikka 2008.)

 

Seuraavassa muutamia keinoja mitä kinesteettinen oppija voi käyttää hyväkseen opiskellessaan:

  • Muistiinpanoja voi tehdä pahvilapuille ja sivujen marginaaliin.
  • Hyödynnetään havaintoesityksiä.
  • Vältetään istumasta paikoillaan, kun opiskellaan uutta. Lukeminen kävellessä huoneessa edestakaisin on opiskeltaessa usein hyvin tehokas tapa.

Teoria oppimistyyliajattelusta on kumottu viimeisimmissä tutkimuksissa ja se on poistettu uusimmista oppikirjoista. Näillä sivuilla esitettyjä tietoa oppimistyyleistä ei siksi kannata käyttää tutkimuksen lähteinä tai opiskellesssa psykologiaa.

 

Lisää aiheesta ainakin seuraavissa lähteissä:

 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29533532

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/16/vaarinkasitys-jokaisella-oma-oppimistyylinsa